tiistai 20. syyskuuta 2011

Sairaus(ko?)

Elämä on ollut aikamoista aallokkoa viime aikoina, pahimmillaan sitä ollaan oltu kaulaa myöten upoksissa. Olen yrittänyt tutustua sairauteeni kunnolla, sisäistää taas sen etten tule tästä koskaan paranemaan ja yrittänyt miettiä kuinka elää tämän kanssa. Ensimmäinen siirto tänä syksynä oli lääkityksen tarkastus, sillä en ole yli kahteen vuoteen käynyt psykiatrin juttusilla lääkekontrollissa. Nyt sain viimein ajan varattua ja viime torstaina pääsin keskustelemaan toimimattomasta lääkityksestäni. En ole oikein opiskeluaikana jaksanut tehdä asialle mitään, olen vain tarponut paskassa ja yrittänyt selvitä. Nyt minulla on ollut aikaa miettiä ja kuunnella omaa oloani ja huomata kuinka pielessä lääkitys todella onkaan. Kun se ei vaan toimi.

Psykiatrilla käynti oli taas huojentava, sain tietää oireideni olevan hyvin tyypillisiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen aikana. Kun väsyttää, mikään uni ei riitä, ei huvita mikään ja kaikki tuntuu yhtä harmaalta, mitään ei jaksa tehdä eikä ajatella ja syödä voisi vaikka koko ajan (ainakin suklaata). Tämä siis siitä huolimatta, että minulla on koko ajan ollut masennuslääkitys päällä. Viimeisen vuoden aikana laskettiin minulla olleen ainakin kolme pidempää masennusjaksoa ja yksi hypomaaninen jakso. Noita hypomaniajaksoja en oikein itse aina tunnista, edes jälkeenpäin, joten hankala mennä sanomaan onko ollut enemmänkin. Sain reseptin uusia masennuslääkkeitä varten, tasaavana jatkaa edelleen lamotrigin. Tässä vaiheessa kuvio menikin hankalaksi, sillä minun oli purettava vanha masennuslääkeitys pois ennen kuin pystyn aloittamaan uuden. Tiesin, että odotettavissa on ainakin huimausta, mutta lopulta vieroitusoireet löivät minut kanveesiin oikein kunnolla. Näin sanoo wikipedia sitalopraamin vieroitusoireista:

"Hyvin yleinen vieroitusoire on esimerkiksi sähköiskun kaltaiset tuntemukset kehossa, joita on raportoitu lähes kaikkien SSRI-lääkkeiden osalta. Muita lääkkeen lopetukseen mahdollisesti liittyviä vieroitusoireita ovat muun muassa huimaus, aistiharhat, unihäiriöt, sekava olo, agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentelu, vapina, sekavuus, hikoilu, päänsärky, ripuli, sydämentykytys, tunne-elämän epävakaus, ärtyvyys ja näköhäiriöt."


Noh, noista iski päälle huimaus (tänä aamuna helpottanut vasta), unihäiriöt, sekava olo, ahdistus, pahoinvointi, ajoittainen hikoilu, ärtyisyys ja tunne-elämä oli todellakin epävakaata...Viikonloppu oli aivan kamala, eilen alkoi jo onneksi helpottaa, vain huimaus ja lievä pahoinvointi jatkuivat. Nyt tuntuu jo aika hyvältä ja tänään voinkin aloittaa uuden lääkkeen. Tässä uusi lääkeaine:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moklobemidi
...ja tässä vanha:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitalopraami
Moklobemidi toimii eri tavalla kuin sitalopraami ja sillä pitäisi olla parempi vaikutus kaamosmasennuksen kaltaisen masennuksen hoidossa. Toiveet ovat korkealla, olen kertakaikkisen kyllästynyt siihen, ettei mikään huvita eikä mitään jaksa tehdä. Kaunis syksy valuu hukkaan, kun en jaksa nauttia siitä. Se on ainakin varmaa, etten yksinkertaisesti pysty elämään ilman lääkkeitä. Mieleni järkkyy aivan liikaa, enkä jaksa kantaa sitä taakkaa. Uskon, että koko perheeni voi silloin paremmin kun minä voin paremmin. Vaikka diagnoosistani onkin jo nelisen vuotta, tuntuu etten silti ole vieläkään sisäistänyt tätä sairautta täysin, hyväksynyt sen elämään tuomia pikku oikkuja (tai isompiakin oikkuja). Elämänhallinnan opettelu on vielä aivan lapsenkengissä, monia asioita pitäisi muuttaa jotta voisin paremmin. Tarvitsisin ehkä hieman parempaa tukiverkkoa jokapäiväiseen elämääni tämän sairauden kanssa, ymmärrystä itselleni ja toisille mitä tämä sairaus vaatii ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Jotenkin minua ahdistaa vieläkin puhua sairaudesta, sillä se saa minut tuntemaan oloni jotenkin vajaaksi tai rikkinäiseksi. Eihän sairas voi olla ehjä, vai voiko?


Loppuun vielä joitain linkkejä:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50076 sisältää faktaa oireista, hoidosta yms.
Hypomania, ajatuksen juoksua
Bipo wikipediassa


keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Sitä sun tätä tähän asti

Monenmonta asiaa päivitettävänä. Ensinnä käsittelyyn käyntini fysiatrian erikoislääkärillä Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minua tutkiva lääkäri otti kipuni tosissaan ja tutki tarkasti jokaisen nivelen ja nikaman. Vietin kokonaiset puolitoista tuntia hänen vastaanotollaan ja loppujen lopuksi minua tutkimassa kävi myös vanhempi erikoislääkäri, joka konsultoi tätä nuorempaa naislekuria. Sain viimein lähetteen magneettikuvaukseen olkapääni osalta (katsotaan onko sieltä jotain rikki vai ei) sekä hermoratatutkimuksiin neurologille omituisten puutumisoireiden vuoksi. Todennäköisesti en voi enää työkseni tehdä tallihommia, niveleni kun tuntuvat olevan perinnöllisistä syistä liian löysät ja liikkuvat ja tuo olkapää vaivaa niin pahasti. Muusta vielä selviäisin suht hyvin, mutta varsinkin karsinoiden siivoaminen tulehduttaa olkapääni alta aikayksikön. Todella kurjaa.. Tämän asian kanssa olen nyt paininut siitä asti kun tuolla päksissä kävin. Vaikka en aikonutkaan tehdä tallitöitä (ainakaan vähään aikaan), niin tuntuu todella surulliselta ajatus siitä, että koulutustani vastaavan työn tekeminen on kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Rakastan kuitenkin hevosten kanssa työskentelemistä, siitä on tullut niin elämäntapa vuosien saatossa ja varsinkin koulutuksen myötä. No, odottelen lopullista tuomiota ja sitä, että onko vaivoihini ja kipuihini jotain helpotusta/parannusta.

No se siitä. maanantaina kävin vihdoin viimein intialaisessa päähieronnassa, johon sain lahjakortin valmistumislahjaksi. Toimenpiteellä oli aivan uskomaton teho, vaikka tuntui enimmäkseen hennolta koskettelulta se. Jälkeenpäin keskustellessa hierojan kanssa, osoittautui ihan todelliseksi ongelmaksi se, mitä olen pitkään ajatellutkin. Kallonpohjani on tosi jumissa ja aiheuttaa päänsärkyä, samoin koko oikea puoleni (kaula, hartiat, selkä). Varasin samantien uuden ajan, huomenna siis uusiksi. Hieroja "varoitteli", että saattaa väsyttää käsittelyn jälkeen ja käski juomaan vettä ainakin litran, sillä hieronta pistää kuona-aineet liikkeelle. Ajattelin, että ei varmaan kamalasti kuitenkaan väsytä, sillä olin ennen hierontaan menoa nukkunut yli parin tunnin unet. Olinpa väärässä, uskomattoman rento olo oli kyllä ja alkoi myös väsyttää ihan pirusti. Nukuin sitten iltasella vielä toiset parin tunnin nokoset, kerrankin kyllä hyvällä omatunnolla. Yöunetkaan eivät kärsineet, vaan nukuin yönikin oikein hyvin. Tiistaina riittikin energiaa vaikka muille jakaa, pitkästä aikaa. Päätä ei särkenyt eikä tuntunut niskassa jumeja eikä kipua <3

Viikonloppu vietettiin Mikkelissä ja Puumalassa. Pe-la Mikkelissä miehen isän tykönä ja la-su Puumalassa miehen äidin kotipaikassa. Rakastan käydä siellä Puumalassa, tarkemmin Hurissalossa. Paikka on niin keskellä ei mitään, siellä ei ole mitään ylimääräistä..mieli lepää. Rentouduin, nukuin hyvin. Miehen kanssa saunottiin ainakin kaksi tuntia, kuunneltiin kurkien laulua ja annettiin aikaa toisillemme. Jotenkin alkoi päässä kiristää taas sunnuntaina kun lähdettiin kotiin....

Hevostelut ovat jääneet aika vähälle viime aikoina, on meinaan satanut niin runsaasti ettei paljoa ole pystynyt mitään tekemään. Mosse pudottelee kenkiä vähän väliä, viime perjantaina laitoin taas toisen etukengän kun oli laitumelle pudottanut. Pitäisi ympäri kengittää, kun sais käytyä ostamassa kenkiä. Tänään kävin maastoilemassa ja kokeilin taas kerran eri kuolaimia. Toimi kyllä oikein hyvin nuo kimblewickit, turparemmi täytynee vain vaihtaa. Tuli hyvä fiilis ratsastuslenkistä <3

Huoh...taas iski väsy...